Vanhasen hallituksen työllistämisohjelma ei riitä
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seura ry TYÖRYHMÄMUISTIO
Kasvuryhmä
vapaa julkaistavaksi 01.12.2003
Vanhasen hallituksen työllistämisohjelma ei riitä, yritysten toimintaedellytyksistä huolehdittava
Suomen hallituksen tavoitteena on työllisyyden lisäys 100 000 henkilöllä neljässä vuodessa. Kun markkinaehtoisia työpaikkoja on mahdollista luoda vain kirjanpito- ja verovelvollisiin yrityksiin, tavoite voidaan saavuttaa vain yritysten kasvun avulla. Avainkysymys on, miten yritysten määrä ja koko voisi kasvaa niin paljon, että tavoitteeseen päästään.
Yritykset maksavat työntekijöiden nettopalkat ja sosiaaliturvamaksut, yrityksiltä julkinen talous perii ennakkoon työntekijöiden tuloverot, saa arvonlisä- ja valmisteverot sekä muut yritysten verot ja maksut. Yrittäjän ainoa mahdollisuus on taas hankkia varat asiakkailta kilpailun alaisena markkinoilta, tuotantonsa myynnillä ja omalla riskillään. Julkisen vallan työpaikat rahoitetaan kokonaan näin ansaituilla verovaroilla. Myös tukien varassa toimivat, lähinnä maatalousyrittäjät, ovat erityisasemassa.
Yksinkertainen totuus on, että yritys tarvitsee asiakkaat, jotka ovat valmiit maksamaan tuotteesta kannattavan hinnan. Jos tällaisia asiakkaita ei löydy ulkomailta tai kotimaasta, koko työ on tarpeetonta. Ihmisten tarpeitten muutokset, uudet tuotteet, hintojen ja palkkojen liikkeet sekä tekniikan kehitys eivät lopu koskaan. Avoimessa taloudessa yritys voi vain muuttua näiden liikkeitten mukana tai kuolla pois.
Hyvinvointivaltio syntyi suljettuun talouteen tullimuurien suojaan. Korkea verotus, tulonsiirrot sekä tulo- ja veroloukut periytyvät noista oloista. Kasvuhakuisessa ja avoimessa taloudessa ne ovat muuttuneet kasvun esteiksi. Tulojen mukaan porrastetussa tuki- ja veroviidakossa jokainen porras on jarru omatoimiselle pyrkimykselle elintason nostoon. Jokainen veronlisäys tai -alennus, välitön ja välillinen, siirtyy aikanaan yritysten tuotteiden hintaan ja muuttaa suomalaisen työn kilpailuasemaa. Tärkeistä veroista vain arvonlisä- ja valmisteverot ovat hintaneutraaleja ulkomaisen ja kotimaisen tuotannon välillä, muut verot rasittavat pelkästään kotimaista tuotantoa.
Pienetkin erot laadussa ja hinnassa merkitsevät sekä kotimarkkinoilla että viennissä. Tuote, jolla on vähemmän kustannuksia kannettavanaan, voittaa hintakilpailun.
Ammattijärjestöjen joustamattomuus on pään pitämistä pensaassa. Ne vaativat aina palkkojen korottamista vähintään elinkustannusten nousun ja palkansaajien verojen ja maksujen korotusten verran sekä lisäksi osuuden tuottavuuden lisäyksestä. Etukilpailu siirtyy yritysten hintoihin ja asiakkaitten kannettavaksi. Työehtosopimuksilla ja etenkin niiden yleissitovuudella pakotetaan näin yritykset nostamaan hintojaan silloinkin, kun tuloksena menetetään asiakkaita ja vastaavasti joudutaan vähentämään tuotantoa ja työpaikkoja. Tosiasioiden tunnustaminen tuo lakkoilua parempia tuloksia.
Tukien kasvattaminen avoimessa taloudessa on hölmöläisten peiton pidentämistä. Jokainen tukieuro on otettava veroina kansalaisilta ja siten edelleen toisilta yrityksiltä, joiden kustannukset ja hinnat nousevat vastaavasti. Ja subjektiivisten oikeuksien lisääminen voikin jo katkaista kamelin selän.
Kansainvälinen kilpailu on samalla kansainvälistä solidaarisuutta. Sosiaalidemokraatti menettää kuitenkin malttinsa heti, kun EU:n periaatteitten mukaista vapaata työvoiman, pääoman ja tavaroiden liikkumista aletaan soveltaa käytännössä Euroopassakin, puhumattakaan maailmanlaajuisesti.
Yrittäjyyttä pitää luoda eikä lypsää. Sopeutuminen avoimeen talouteen on vasta alkamassa. Oma- aloitteisesti ajoissa tehtynä se on edullisempaa kuin hädän pakottamana.
Hallituksen suunnittelemat työllistämistoimet ovat selvästi riittämättömiä ja ne keskittyvät detaljeihin. Hallituksen vero-ohjelma luo osin esteitä kasvulle ja uusia kynnyksiä sekä monimutkaistaa verotusta entisestään.
Suomen valitsema strategia on kehittää korkeaa tietotaitoa vaativaa tuotantoa ja pysyä Suomelle tärkeillä aloilla tekniikan kehityksen kärjessä ja näin valmistaa huipputietoon ja osaamiseen perustuvia
tuotteita maailmanmarkkinoille. Se edellyttää riittäviä investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Se vaatii, että palkkaus ja verotus ovat osaamiseen kannustavia. Nykyinen jyrkän progressiivinen ja korkea palkkaverotus toimii täsmälleen päinvastoin, sillä se rasittaa kaikkein
eniten juuri tämän strategian mukaista työllisyyttä ja tuotantoa.
Suomalaisten ja ulkomaisten yrittäjien tavoitteet ja keinot eivät poikkea toisistaan, vaan molemmat ratkaisevat yritystoimintansa kehittämisen samoilla perusteilla. Suomalaisten työllisyydelle oleellinen päätös on sijoitetaanko uusi ja pidetäänkö nykyinen tuotanto Suomessa. Vain Suomessa toimivat yritykset ja täällä asuvat henkilöt maksavat veronsa Suomeen.
Yrityksen perustamisen, laajentamisen ja sijaintipäätöksen perusteena ovat:
1. Markkinat: Tuotteen kysyntä, ostovoima, etäisyydet
2. Työvoima: osaaminen, ammattitaito, saanti, hinta, tehokkuus, luotettavuus, asenne työhön
3. Raaka-aineet ja komponentit: saatavuus, hinta, laatu ja kuljetus
4. Infrastruktuuri: muiden yritysten, tiedonsaannin ja yrityspalveluiden läheisyys, fyysinen tavara- ja henkilöliikenne maan sisällä ja rajojen yli, tiestö, energia, tietoliikenneyhteydet, rahaliikenne
5. Pääoma: saatavuus, hinta, valuutta- ja inflaatioriskit
6. Verotuksen taso ja perusteet: ennustettavuus, henkilöverotus, yritysverotus, pääoman verotus, välillinen verotus
7. Elinolot: asuminen, terveydenhoito, koulutuspalvelut, kulttuuri- ja muut vapaa-ajan palvelut
8. Yhteiskunnan vakaus: turvallisuus, tasainen kehitys, ennustettavuus, lahjomattomuus ja yritysten tasapuolinen kohtelu
9. Ympäristöolot: sääolot, paikallinen kulttuuri, puhtaan veden saanti ja ilman laatu, luonto.
Suomen tulee perustaa suunnitelmansa kaikkien näiden kohtien tasapainoiseen edistämiseen ja pitää vertailukohtana kilpailijamaita EU:ssa ja sen ulkopuolella. Etäisen sijainnin ja markkinoiden pienen koon takia Suomen tulee olla muulla tavoin parempi, jotta mielenkiinto Suomessa toimimiseen ja Suomeen sijoittumiseen säilyisi ja lisääntyisi. Tuloksia arvioitaessa vertailun pohjaksi ei riitä Suomen nykyinen taso.
Työryhmän jäsenet:
Martti Tiuri, työryhmän puheenjohtaja
Ilkka T Arvola
Jere Lahti
Henrik Lundsten
Erkki Pihkala
LIITE
VERTAILU: Verotusta ja työllisyyttä koskevat ehdotukset Suomessa ja Saksassa
Tässä muistiossa verrataan ns. Sailaksen työryhmän 31.3.03 päivätyssä raportissa (osittain ns. Arvelan raportissa), Schröderin hallituksen Saksassa tehtyjä ja Vanhasen hallituksen otsikkoasiassa tekemiä ehdotuksia. Samoin kerrotaan, jos mitään asiaa koskevaa ehdotusta ei ole tehty v.2003 aikana.
1. Tuloveroaste
SAILAS / ARVELA: Tuloveroastetta alennetaan vaalikauden aikana 4 prosenttiyksikköä kaikilla tulotasoilla (valtion asteikko sekä vähennykset kunnallisverotuksessa). Ylin rajaveroaste 52 %:iin (Arvela 50 %).
SAKSA: Alin veroaste pudotetaan 19,9 %:sta 15 %:iin, katto 48,5 %:sta 42:een. Veronalennukset rahoitetaan subventioita vähentämällä, valtion omaisuuden myyntituloilla sekä ottamalla lisää velkaa.
VANHANEN: Tuloveroasteikkoa on alennettu tasaprosentein. Ylimpiä marginaaliveroprosentteja ei ole laskettu.Nykyinen markinaaliveroaste 52,75 % (34+18,75%)
2. Yhteisö- ja pääomavero
SAILAS / ARVELA: Yhteisö- ja pääomaverokanta alennetaan 27 %:iin (Arvela 25 %).
SAKSA: Ei toimenpiteitä
VANHANEN: Yhteisöverokanta 26 ja pääomaverokanta 28 %.
3. Osinkojen verotus
ARVELA: (Arvela) Avoir fiscalista luovutaan. Osinkojen saajaa verotetaan pääomatulosta 25 %.
SAKSA: Pörssiyhtiöiden osingot luetaan 50 prosenttisesti saajan tuloksi.
VANHANEN: Avoir fiscalista luovutaan. Pörssiyhtiön osingosta 70 % luetaan saajan pääomatuloksi. Muiden yritysten maksamien osinkojen verotus riippuu nettovarallisuuden tuotosta, minkä lisäksi verovapaan osingon vuotuiseksi enimmäismääräksi säädetään 90 000 € osingon saajaa kohti..
4. Varallisuusvero
ARVELA: (Arvela ) Varallisuusverosta luovutaan. Perustelu: voittojen ja osinkojen kaksinkertainen verotus.
SAKSA: Varallisuusvero on jo aikaisemmin poistettu.
VANHANEN: Varallisuusvero alenee 0,1 %-yksikköä 0,8 %:iin. Alaraja nostetaan 250 000 euroon.
5. Luovutusvoittojen verotus
ARVELA: (Arvela) Luovutusvoittoja verotettaessa hankintahintaolettamaa voidaan käyttää vain jos omistusaika on yli 10 v. Hankintahintaolettama 40 %.
SAKSA: Omaisuuden luovutusvoittoja verotetaan vain jos omistusaika alle 12 kk.
VANHANEN: Luovutusvoittojen verotusta kiristetään alentamalla yli 10 vuotta omistetun omaisuuden hankintahintaolettama 40 %:iin.
6. Palvelujen parantaminen
SAILAS: Julkisen sektorin tukipalveluja sekä hyvinvointipalveluja ulkoistetaan ja avataan kilpailulle.
SAKSA: Ei toimenpiteitä
VANHANEN: Ei toimenpiteitä
7. Työttömyysturva
SAILAS: Työttömyysturvan kesto riippuvaiseksi työhistorian pituudesta. Vastikkeettomalle työmarkkinatuelle 500 työpäivän katto.
SAKSA: Korvausten kesto rajataan 12 kuukauteen, yli 55 vuotiailla kuitenkin 18 kk. Työttömyyskorvaus ja sosiaaliavustukset yhdistetään (yhden luukun periaate). Työttömyyskorvaus päättyy, jos ei ota vastaan tarjottua työtä.
VANHANEN: Ei toimenpiteitä
8. Palkan sivukulut
SAILAS: Työnantajan kela-maksuista luovutaan asteittain.
SAKSA: Kansalaisen vastuuta omasta eläkkeestä ja sairauskuluista lisätään. Kompensaatio: työntekijälle veronalennukset ja työnantajalle pienemmät palkkasivukulut.
VANHANEN: Ei toimenpiteitä.
9. Nuorten työllisyyden edistäminen
SAILAS: Nuorisolle työllistämistuki jo 100 päivän työttömyyden jälkeen.
SAKSA: Jung Plus: Nuorisotyöttömyyttä vähennetään 15…25 vuotiaisiin kohdistuvin erityistoimenpitein.
VANHANEN: Ei toimenpiteitä
10. Osa- aikatyön edellytykset
SAILAS: Osa-aikaisuutta edistetään keinona lisätä työajan joustoa eri elämäntilanteissa.
SAKSA: Verovapaan Mini Jobin yläraja nostetaan 400 euroon. Työnantajan sivukulut tämän puitteissa maksamistaan palkoista kiinteät 25 %, joka menee eläkkeisiin ja sairauskassaan.
VANHANEN: Ei toimenpiteitä
11. Nuorten työmarkkinoille tulon aikaistaminen
SAILAS: Ehdotuksia opintoaikojen lyhentämisestä (keinoina mm. korkeakouluopiskelijoiden opintotuen muuttaminen lainaperusteiseksi sekä opintorahasta ja asumislisästä luopuminen, merkittävä osa velanhoitomenoista verotuksessa vähennettäviä), muttei mitään koulun alkamisajan alentamisesta (6 pro 7 vuotta ).
SAKSA: Ei toimenpiteitä
VANHANEN: Ei toimenpiteitä