Suomen kasvu-, yritys- ja aluepolitiikan kehittäminen
Helsingissä 18.6.2003
Suomen kasvu-, yritys- ja aluepolitiikan kehittäminen
Kokoomuksen Talouspoliittinen Seuran
kasvutyöryhmän muistio
Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenille
Sisällys
A Taloudellinen kasvu edellyttää lisäpanostusta koulutukseen ja tutkimukseen
A1. Tiede- ja teknologianeuvoston esitys toteutettava kokonaisuudessaan
A2. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen investoitava lisää
A3. Tiedekorkeakouluille lisää resursseja eri tieteenalojen tarve huomioon ottaen
A4. Tutkintojen määrä eri koulutustasoilla tarkistettava ja opetuksen laatua parannet-tava kautta linjan
A5. Kehitysohjelma osaamisen ja tiedon tason nostamiseksi
B Yritystoimintaa edistettävä kasvun ja työllisyyden turvaamiseksi
B1. Vientiä kasvatettava
B2. Kotimaista kysyntää vahvistettava
B3. Tuotannontekijöihin ja infrastruktuuriin panostettava
B4. Julkisen vallan toimenpiteiden oltava ennustettavampia ja työehtosopimusten jous-tavampia
B5. Työn tulokset palkankorotusten perustaksi
B6. Yritysverotus yrittäjyyttä ja kansainvälistä kilpailukykyä kannustavaksi
B7. Osinkoverotuksen nykyinen periaate säilytettävä
B8. Henkilöverotus osaamista kannustavaksi, varallisuusverotuksesta luovuttava
C Toimivan aluepolitiikan otettava tosiasiat huomioon
C1. Muuttoliikkeen pysäyttäminen ristiriidassa työllisyyden parantamisen kanssa
C2. Kuntarakennetta uudistettava voimakkaasti ja viipymättä
C3. EU:n aluepolitiikan muutos pakottaa ratkaisuihin
A. TALOUDELLINEN KASVU EDELLYTTÄÄ LISÄPANOSTUSTA KOULUTUKSEEN JA TUTKIMUKSEEN
Tulevaisuuden tavoitteena on osaamiseen ja uuden tiedon soveltamiseen perustuva menes-tyvä Suomi. Tavoitteen saavuttaminen vaatii koulutuksen tarpeen ja resurssien tarkistamista eri koulutusasteilla ja koulutusaloilla sekä lisäinvestointeja tutkimukseen ja tuotekehitykseen kansainvälisen huipputason saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.
A1. Tiede- ja teknologianeuvoston esitys toteutettava kokonaisuudessaan
Suomen menestyminen on nojautunut tietointensiivisen teollisuuden ja palveluiden kehittämiseen. Taloudellisen kasvun jatkuminen edellyttää kilpailukyvyn säilyttämistä ja viennin osuuden lisäämistä kansantulossa. On panostettava koulutukseen ja tutkimukseen entistä enemmän.
Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (TTN) on esittänyt tiedekorkeakoulujen opetusresursseja sekä julkisia tutkimus- ja tuotekehitysvaroja lisättäväksi vuosina 2003 - 2007 kaikkiaan 405 miljoonalla eurolla. Hallitusohjelmassa TTN:n esitystä karsittiin:
Tiede- ja tekno-logia-neuvosto (TTN)
Hallitusohjelma (HO) HO:n esitys TTN:n esityk-sestä
Tiedekorkeakoulujen perustutkimus
45 milj. euroa 38 milj. euroa 84 %
tiedekorkeakoulujen perusopetus
105 milj. euroa 77 milj. euroa 73 %
Suomen Akatemia
70 milj. euroa 45 milj. euroa 64 %
Tekes
120 milj. euroa 85 milj. euroa 75 %
Valtion tutkimuslaitokset ja ministeriöt
65 milj. euroa 35 milj. euroa 54 %
Hallitusohjelmassa on lisäksi varattu 35 miljoonaa euroa eri ministeriöiden tutkimus- ja kehityshank-keisiin. Taulukossa on hallitusohjelman kohdalla otettu huomioon aikaisemmin päätetty 50 miljoonan euron lisäys tiedekorkeakouluille vuosina 2003 - 2004. Lisäksi on oletettu, että korkeakoulut saavat erikseen varat vuotuisiin palkankorotuksiin. Tiede- ja teknologianeuvoston esitys oli huolellisesti har-kittu. On välttämätöntä, että esitys toteutetaan kokonaisuudessaan.
A2. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen investoitava lisää
Yritykset ovat kasvattaneet tutkimus- ja tuotekehitysvarojaan myös 2000-luvulla, mutta valtion tutki-musinvestoinnit ovat jo kolmen vuoden ajan pysyneet paikoillaan. Valtion tiede- ja teknologianeuvos-ton tutkimusvarojen lisäämisesityksen toteuttaminen on välttämätöntä, jotta tutkimuksen ja tuotekehi-tystuen resurssit antaisivat riittävän pohjan tietointensiivisen teollisuuden ja palveluiden sekä tietoyh-teiskunnan edelleen kehittymiselle. Jaettaessa Tekesin tuotekehitystukea on jatkossa sovellettava kaikkiin hankkeisiin samoja laatuvaatimuksia.
Tulevaisuuden kannalta keskeisiä tutkimus- ja kehitysaloja ovat mm. tieto- ja viestintätekniikka sekä niiden soveltaminen yrityksissä ja yhteiskunnan eri aloilla. Tärkeitä ovat myös uudet materiaalit, na-notekniikka ja bioteknologia. Ohjelmisto- ja sisältötuotanto ovat lupaavia kasvualoja.
Ulkomaisten yritysten tutkimus- ja tuotekehitysyksiköiden houkuttelemiseksi Suomeen on pääkau-punkiseudulle luotava kansainvälinen yrityspuisto, joka ulottuu Ruoholahdesta Otaniemen, Kehä II:n ja lentokentän kautta Viikkiin.
A3. Tiedekorkeakouluille lisää resursseja eri tieteenalojen tarve huomioon ottaen
Huippuosaamisen kannalta avainasemassa ovat tiedekorkeakoulut, joissa on pyrittävä kansainväli-seen huipputasoon erityisesti Suomelle tärkeillä aloilla. Tiedekorkeakoulujen määrärahat kokopäi-väopiskelijaa kohti ovat vähentyneet usean vuoden ajan ja ovat vain OECD:n keskitasoa. Ero muihin maihin on suurin luonnontieteiden ja tekniikan aloilla. Kalliita opetus- ja tutkimuslaboratorioita ei ole voitu uudistaa riittävästi. Myös niiden henkilöresurssit ovat liian alhaiset. Erityinen ongelma on tilojen vuokrien nousu kasvavilla aloilla, joilla on saatu lisätiloja. Uudet tilat ovat nostaneet vuokrakustan-nuksia, joita ei kuitenkaan ole vastaavasti otettu huomioon määrärahoissa. On jouduttu tinkimään opetuksesta.
Osasyynä ovat opetusministeriön opetusvarojen jaossa käyttämät tiedekohtaiset painokertoimet. Kun painokertoimet otettiin käyttöön 1990-luvulla, ne määriteltiin tiedekorkeakoulujen välistä rahan-jakoa muuttamatta. Luonnontieteiden ja tekniikan painokerroin (1,75) on vain hieman suurempi kuin kasvatustieteiden (1,5), mutta huomattavasti alhaisempi kuin teatteri- ja tanssitaiteen painokerroin (5,5). Painokertoimet on tarkistettava. Tarkistaminen edellyttää ulkopuolista arviointia, sillä tiedekor-keakoulut eivät pysty korjauksesta sopimaan, koska niistä useimpien opetusresurssit vähenisivät, jos kokonaisvarat eivät vastaavasti kasva.
Opetusvarat on jaettava eri tieteenalojen perusopetuksen ja tutkimuksen suhteellisten kustannusten ja uuden tavoitetason mukaan. Laboratorioiden henkilökunnan tarve, ja muut käyttökustannukset sekä opetuksen ohjauksen tarve on otettava huomioon. Luonnontieteiden ja tekniikan painokerroin on nostettava samaksi kuin lääketieteen (3,25).
A4. Tutkintojen määrä eri koulutustasoilla tarkistettava ja opetuksen laatua parannettava kautta linjan
Tavoitteena on ollut, että 65 % ikäluokasta suorittaa joko tiedekorkeakoulututkinnon tai ammattikor-keakoulututkinnon ja että yli viidesosa tutkinnoista on tekniikan alalta. Tutkintojen tarvetta eri koulu-tusasteilla on tarkistettava. On ilmeistä, että lähivuosina tarvitaan mm eläkkeelle siirtymisen vuoksi suhteellisesti nykyistä enemmän ammatillisen perustutkinnon suorittaneita erityisesti metalliteollisuu-dessa, kaupan alalla ja hoitoalalla. Myös oppisopimuskoulutuksen tarve kasvaa.
Ammatillisen peruskoulutuksen kiinnostavuutta ja toimintaedellytyksiä on parannettava, jotta amma-tilliseen peruskoulutukseen saataisiin riittävästi opiskelijoita.
Ammattikorkeakoulujen opetuksen tehostaminen edellyttää paitsi lisäresursseja myös opetusyksiköi-den suurentamista ja keskittämistä nykyistä huomattavasti harvemmille paikkakunnille.
A5. Kehitysohjelma osaamisen ja tiedon tason nostamiseksi
On laadittava ja toteutettava osaamisen ja tiedon kehittämisohjelma, joka sisältää tarvittavat toimet ja resurssit opetuksen, tutkimuksen ja tuotekehitystuen pitämiseksi kansainvälisesti kilpailukykyisenä. Ohjelma on tietoyhteiskunnan kehittämisen perusta. Varat saadaan valtion omaisuuden myynnistä, valtionvelan korkosäästöistä ja tehtävien investointien tuotoista.
B YRITYSTOIMINTAA EDISTETTÄVÄ KASVUN JA TYÖLLISYYDEN TUR-VAAMISEKSI
Suomen talouteen tarvitaan lisää dynaamisuutta ja toimintaedellytysten parannuksia. Kysyntää ja kiinnostusta suomalaiseen tuotantoon on lisättävä. Toimintaedellytyksiä parantamalla lisätään sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja Suomessa. Vasta näiden toimien yhteistuloksena syntyy po-sitiivisia odotuksia ja odotusten kautta vähitellen myös todellista aktiviteetin lisäystä sekä tuotannos-sa että investoinneissa.
Työn tekemisen ehtoja koskevat päätökset on nyt rajattu keskitetysti liian kauas työpaikoilta ja yrityk-sistä. Seurauksena on epätasapainoa työmarkkinoilla ja yrityksissä – työttömyyttä ja työvoimapulaa samaan aikaan – sekä menetettyjä tuotanto- ja tuottomahdollisuuksia.
Valtion ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantayhteistyön toimialaa tulee supistaa koskemaan työehto-jen yleisiä puitteita ja työhön liittyvää lainsäädäntöä väljentää. Työehdoissa tulee sallia toimiala- ja yrityskohtaisia sovellutuksia ja päätösvaltuuksia pitää siirtää yritys- ja työntekijätasolle. Suhdanne-vaihteluissa, kausivaihteluissa ja yrityskohtaisten tilanteiden vaihteluissa tarvitaan lisää joustomah-dollisuuksia työvoiman käyttöön sekä palkkatasoon. Työriidoissa on parannettava kolmannen osa-puolen turvaa.
Verotus vaikuttaa yritystoimintaan kahta kautta. Yritysten välitön verottaminen lisää pääoman tuotto-vaatimuksia. Muu verotus lisää yritysten kustannuksia ja rasittaa hintakilpailukykyä ja vaikuttaa siten sijoittumispäätöksiin. Kansainvälinen verokilpailu pakottaa Suomen alentamaan yhteisöverokantaa. Yhteisö- ja pääomatulojen verotuksella on useimmissa tapauksissa suora vaikutus yrittämisen tuot-toihin ja yrittäjien riskinottohalukkuuteen.
Osinkoverotuksen muuttamiselle ei ole perusteltua syytä. Nykyjärjestelmä (avoir fiscal) edistää osa-kesäästämistä sijoitusmuotona ja samalla laajan suomalaisomistuksen säilymistä myös menestyvis-sä yhtiöissä. Työtulojen verotuksen keventämistä on jatkettava ja varallisuusverosta on luovuttava.
B1. Vientiä kasvatettava
Suomalaisen tuotannon kysyntään voidaan vaikuttaa lisäämällä mahdollisuuksia kansainväliseen vapaakauppaan. Vapaakauppa laajentaa markkinoita suomalaiselle tuotannolle ja samalla lisää kil-pailua. Koska Suomen resursseja ei voida pilkkoa kaikille aloille, on erikoistuminen ja lisääntynyt vaihdanta välttämätöntä. Tämä on Suomelle kuitenkin etu verrattuna suljettuihin markkinoihin, koska muuten emme saisi samalla panoksella käyttöön muiden maiden tuotannon tuloksia.
EU:n laajeneminen ja Aasian, etenkin Kiinan kilpailu vain pahentavat Suomen globaalisen kilpailuky-vyn ongelmaa ei vain kotimaassa, vaan myös koko EU:n osalta. Työmarkkinoiden tervehdyttämiseen on tartuttava ajoissa. Tämä vaatii ns. Sailaksen paperin ehdotusten toteuttamista, sillä ne ovat sa-mansuuntaisia kuin muissa EU-maissa on katsottu välttämättömäksi toteuttaa.
Suomella on vähän omia raaka-aineita, joiden avulla hintakilpailu olisi mahdollista. Suomen korpora-tiivinen hyvinvointivaltio merkitsee korkeaa verotusta ja siten korkeita työkustannuksia. Suomalaisten tuotteiden kilpailukyky voi perustua vain tuotantoa ja myyntiä tukeviin palveluihin sekä tuotteiden muihin ominaisuuksiin kuin hintaan.
Kilpailukykyinen tuotanto ei riitä ilman tuloksellista myyntiä. Suomen olemassa olevan tuotannon säilyttäminen ja laajentaminen edellyttää myynnin tehostamista ja uusia kanavia. Kuljetusetäisyydet ovat määrääviä monien tuotteiden osalta. Korkean jalostusasteen tavaroilla ja tietoon perustuvilla palveluilla kuljetusetäisyys merkitsee vähemmän. Työn veroprogression jyrkkyys nostaa usein kor-keatasoisten tietoon perustuvien palvelujen hinnat kilpailukyvyttömiksi.
Yhteyksien parantaminen lisää kaiken tuotannon (tavarat ja palvelut) myyntimahdollisuuksia. Raaka- ja puolivalmisteiden käyttö ja saanti helpottuu myös.
B2. Kotimaista kysyntää vahvistettava
Kansalaisten tulevaisuuden usko paranee vain näytöillä, ei lupauksilla tai toiveilla. Näyttöjä syntyy reaalista taloudellista kasvua tuottavilla toimilla. Suomessa todellinen kasvu on mahdollista vain yh-dessä viennin kasvun kanssa, koska osa (lisä)tuotantopanoksista on tuontia.
Työttömyys on suurta tuhlausta aivan samoin kuin rakennetun tuotantokapasiteetin seisottaminen. Pienikin todelliseen kysyntään nojaava reaalituotannon lisäys parantaa kokonaistaloutta. Näin syntyy sekä lisää jaettavaa että sitä vastaavaa ostokykyä.
Vain kilpailukykyistä tuotantoa voi myydä tuloksellisesti. Kotimaisuus yksin ei riitä valintaperusteeksi Suomessakaan. Jälkeen jäänyttä laatua ei voi myydä edes polkuhintaan. Kansainvälinen kilpailu pakottaa parantamaan tuotteiden ominaisuuksia kaikkialla ja koko ajan. Suomalaisen tuotannon täy-tyy pysyä kehityksen mukana, mieluiten edellä.
Perusongelma monipuolisen palveluyhteiskunnan luomisessa Suomeen on harvan asutuksen lisäksi verotus ja sosiaaliturvamaksut. Ne ovat kansainvälisesti vertaillen siinä määrin korkealla tasolla, että työ ja osaava työvoima ovat vaarassa paeta ulkomaille tai tuotannon harmaille sektoreille.
Kasvun liikkeellelähtö tarvitsee impulssin. Veronalennukset oikein kohdistettuna ja ajoitettuna ovat hyvä vaihtoehto. Se ei kuitenkaan riitä, elleivät muut edellytykset ole kunnossa tässä muistiossa esi-tetyillä tavoilla. Tulevaisuuden uskoa, kilpailukyvyn parannuksia ja toimenpiteitä viennin edistämisek-si tarvitaan ennen kuin veroalennukset vaikuttavat toivottavalla tavalla. Kasvu merkitsee käyttöas-teen nousua ja jatkuessaan investointien kasvua, mutta vain niin kauan kuin tulevaisuuden uskoa ja kysyntää viennissä ja kotimaassa riittää. Julkinen velka ja sen hoitokustannukset heikentävät kas-vumahdollisuuksia.
B3. Tuotannontekijöihin ja infrastruktuuriin panostettava
Investointien lisäämiseksi Suomen alueella pitää kaikki investointipäätöksiin vaikuttavat osatekijät pitää sen verran parempina kuin muualla, että etäisyys suurista markkinoista, hankala ilmasto jne. kompensoituvat. Tämä on yhtä tärkeää niin suomalaisten kuin ulkomaisten yritysten investointien sijoittumisen kannalta.
Työntekijät ovat toimiville tai perustettaville yrityksille oleellinen resurssi ja kilpailutekijä. Työntekijöi-den ammattitaito ja työteho määräävät osaltaan tuotteen laadun ja hinnan. Työn osuus ja merkitys on suurempaa tietoon perustuvassa tuotannossa kuin massatuotannossa.
Verkostoitunut tuotanto voi käyttää parhaita saatavissa olevia raaka-aineita, osia ja suunnittelua. Tämä on edellytys korkeatasoiselle tuotannolle. Lisäksi verkostot ovat tarpeen tuotteiden myynnissä ja kuljetuksissa. Rahoitus ja maksuliikenne, kuljetusten valvonta ja varastojen hallinta sekä aineet-tomien palvelujen tuotanto ja myynti jne. ovat täysin riippuvaisia hyvin toimivista yhteyksistä. Suo-men sijainti ja etäisyydet edellyttävät siten tavanmukaista parempia yhteyksiä kotimaassa ja ulko-maille.
Yritysten tarvitsemat infrastruktuuri- ja muut palvelut ovat erikoistuneelle tuotannolle oleellisia. Tär-keimpiä ovat yrityksiä palvelevat konsultti-, kunnossapito- ruokahuolto- jne. palvelut, energia, vesi, tontit ja toimitilat, liikenne, henkilökunnan asuminen ja sosiaalipalvelut (kuten koulut ja terveydenhoi-to).
Syrjäisestä sijainnistamme ja pitkistä välimatkoista johtuen kuljetusmatkat ovat pitkiä ja logistiikka-kustannukset suuret. Ne ovat toiseksi suurin yksittäinen menoerä palkkakustannusten jälkeen. Suo-malaisissa vientiyrityksissä logistiikkakustannukset ovat 11 % liikevaihdosta. Vastaava luku on muis-sa EU-maissa 4 - 7 %. Tämä huomioon ottaen on panostettava sekä uusien liikenneväylien raken-tamiseen että useilla osuuksilla rappeutuvan nykyisen tieverkostomme korjaamiseen ja kunnossapi-toon.
Palvelukykyiset ja turvalliset liikenneväylät ovat elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja alueellisen elinvoi-maisuuden perusta. Tieliikenteen osuus henkilöliikenteen suoritteesta on 94 % ja tavarakuljetuksista 66 %. Tieliikenteen merkitys lisääntyy tulevaisuudessa.
Uudet tiehankkeet on toteutettava hyöty/kustannussuhteen pohjalta – hankkeet on näin ollen keski-tettävä alueille, joilla asukas- ja liikennemäärät ovat suuret. Erityinen huomio on kiinnitettävä pää-kaupunkiseudun liikenneolojen parantamiseen.
B4. Kasvu edellyttää julkisen vallan toimenpiteiltä ennustettavuutta ja työehtosopimuksilta joustavuutta
Julkinen valta valvoo yritysten toimintaa monin tavoin perustamisen toimiluvista ja rekisteröinnistä jatkuvan toiminnan taloudelliseen ja fyysiseen valvontaan, ja edelleen lopettamistoimien valvontaan. Päätösten pitää olla nopeita ja johdonmukaisia, valvonnan asiallista, ja kustannusten ennakoitavissa.
Äkilliset muutokset elinkeinotoimintaa ja verotusta koskevassa lainsäädännössä aiheuttavat aina epävarmuutta ja haittaavat siten tulevaisuudenuskoa sekä investoinneissa että kysynnän kehityk-sessä.
Valtiovallan, ammattiliittojen ja työnantajaliittojen kolmikanta takaa työelämän asiantuntemuksen mu-kanaolon päätöksenteon valmistelussa silloinkin, kun eduskunnan ja hallituksen asiantuntemus on heikko. Mukana olevat järjestöt edustavat kuitenkin vain osaa talouselämästä eivätkä lainkaan sen ulkopuolisia toimintoja. Kuluttajaedutkin jäävät toissijaisiksi.
Työnantajaliittojen ja ammattiyhdistysten hierarkia ja neuvottelumenettely estävät tarvittavia muutok-sia työmarkkinoilla. Sopimusten laajuus ja yksityiskohtaisuus estävät kehittyvien ja taantuvien yritys-ten ja toimialojen vaatimien eri toimenpiteiden samanaikaisen toteutuksen. Yleissitovuudella ne es-tävät myös ulkopuolisten toimijoiden kehitystä. Rakenne on luonteeltaan säilyttävä, kun nähtävissä olevassa tulevaisuudessa tarvitaan aktiivista kehitystä, ja siis muutosta. Työmarkkinat on uudistetta-va.
B5. Työn tulokset palkankorotusten perustaksi
Palkkoja korotetaan työehtosopimuksilla, joissa jokaisen ammattijärjestön tavoite on keskimääräistä korkeampi korotus. Korotusten yhteistavoite on sopia oman alan ja ainakin kansantalouden tuotta-vuuden nousun mukaiset korotukset niilläkin aloilla, joissa tuottavuus ei nouse. Koska tavoitteet ovat loogisesti mahdottomat, joudutaan ristiriitatilanteisiin, joiden selvittäminen johtaa tuotannonmenetyk-siin ja tuottavuuden kasvua suurempiin korotuksiin.
Nettopalkan korotukset, veroprogressio sekä tuotannonmenetykset siirtyvät yhdessä tuotannon hin-toihin. Asiakkaat ja kuluttajat eivät aina voi tai halua maksaa uusia hintoja, jolloin tuotanto supistuu. Palkkojen suhteuttaminen nykyistä enemmän tuotantomääriin ja työn tuloksiin vähentää tätä vaaraa. Ammattitaito vaikuttaa peruspalkkaan vain vähän ja työtulokset eivät ollenkaan tasa-arvoperiaatteen mukaisesti.
Työajalle on lailla asetettu ylä- ja alarajat. Sopimukset säätelevät työpaikkojen olosuhteita yksityis-kohtaisesti. Nämä kustannukset siirtyvät tuotannon hintaan. Rajoista voidaan joustaa järjestöjen väli-sin sopimuksin, mutta joustot ovat sallittuja vain järjestöjen jäsenyrityksissä. Kysynnän suurten vaih-telujen mukainen työmäärien säätely vaatii nykyisin lomautus- ja irtisanomismenettelyä. Työelämää koskeva säännöstö on tehtävä nykyistä joustavammaksi.
Työnseisauksilla on monia eri muotoja. Lakkojen aloittamiselle on määrämuotoiset menettelyvaati-mukset. Lakkoihin oikeuttavat syyt on määritelty, mutta niiden tulkinta on vaikeaa. Lakkojen lopetta-mista ja sovittelua varten ovat olemassa sovitteluelimet, joissa järjestöillä on edustus.
Lakot haittaavat eniten asiakkaita ja kuluttajia eivätkä niinkään lakon osapuolia. Lakkojen menette-lymääräysten rikkomiset tulkitsee erityistuomioistuin, jossa järjestöt ovat itse mukana. Rangaistuksia laittomista lakoista on tarkistettava.
B6. Yritysverotus yrittämistä ja kansainvälistä kilpailukykyä kannustavaksi
Eri maiden kesken käydään yhä kovenevaa verokilpailua. Kireä yritysverotus yhdistettynä erittäin kireään ja jyrkästi progressiiviseen tuloverotukseen merkitsee avoimessa taloudessa sitä, että yritys-ten emoyhtiöiden ja pääkonttoreiden pysyminen Suomessa ei ole enää itsestään selvää. Vaarana on, että menetämme asteittain kilpailukykyämme ja verotulojamme ja siten samalla hyvinvointiamme. Verokilpailun meille asettamiin haasteisiin on kiinnitetty huomiota sekä Arvelan työryhmän muistios-sa Kilpailukykyiseen verotukseen että Leppäsen työryhmän raportissa Verotus kansainvälisessä toi-mintaympäristössä.
Suomen yritysverotuksen kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää yhteisöverokannan alentamista ny-kyisestä 29 prosentista 25 prosenttiin. Alentamisen kiireellisyyttä lisää EU:n laajentuminen touko-kuussa 2004, koska esim. Virossa yhtiö ei maksa voitostaan veroa lainkaan ja yksityishenkilön vero-prosentti on tasainen 26 prosenttia.
Sukupolvenvaihdosten hallittua toteuttamista silmällä pitäen sekä yritystoiminnan jatkuvuuden tur-vaamiseksi on perintöjen ja sukupolven vaihdokseen liittyvien muiden omaisuuden siirtojen verotusta lievennettävä.
B7. Osinkoverotuksen nykyinen periaate säilytettävä
Osinkotulojen verotuksessa otettiin vuonna 1993 käyttöön yhdenkertaisen verotuksen turvaava ns. avoir fiscal –järjestelmä, joka on toiminut hyvin. Se palkitsee pääoman pitämistä yrityksissä ja se on johtanut suomalaisten yritysten taseiden huomattavaan vahvistumiseen. Vahvalla rahoitusrakenteel-la on merkitystä myös työllisyyden kannalta, näin erityisesti taantumatilanteessa. Arvelan työryhmän esittämä paluu kahdenkertaiseen verotukseen heikentäisi yritysten rahoitusrakennetta, syrjisi kasvun kannalta tärkeätä yritykseen sijoittamista ja johtaisi lisäksi monenlaisiin keinotekoisiin ja samalla hai-tallisiin veron välttämistä tarkoittaviin järjestelyihin. Erityisen haitallista paluu vanhaan järjestelmään olisi perheyritysten osalta.
Osakesäästämisen verotus on meillä varsin ankaraa siitäkin huolimatta, että yhtiön jakamaan voit-toon kohdistuu vain yhdenkertainen verotus. Kansainvälisessä vertailussa on – toisin kuin julkisuu-dessa on tapahtunut – otettava huomioon myös luovutusvoittoihin omistuksen kestosta riippumatta kohdistuva vero sekä varallisuusvero. Enemmistö EU-maista ei tietyn omistusajan jälkeen lainkaan verota luovutusvoittoja eikä peri varallisuuden perusteella veroa.
Kansainväliset säännökset eivät pakota Suomea luopumaan osinkotulojen yhdenkertaisesta vero-tuksesta – muutospaineiden takana lienee ensisijaisesti kateus. Osinkotulojen yhdenkertainen vero-tus on säilytettävä. Tätä koskeva päätös on tehtävä mahdollisimman pian – epävarmuus haittaa yri-tysten taloudellista suunnittelua ja johtaa ääritapauksissa taseiden tyhjentämiseen maksamalla ylisuuria osinkoja.
B8. Henkilöverotus osaamista kannustavaksi, varallisuusverotuksesta luovuttava
Tietoyhteiskunnassa on tärkeätä, että kaikissa työtehtävissä kannustetaan hyvään työsuoritukseen ja osaamisen lisäämiseen. Osaavampi työvoima lisää tuottavuutta ja kilpailukykyä. Suomessa muita maita jyrkempi progressio huonontaa kannustavuutta, koska lisäosaamisesta saatu nettohyöty jää vaatimattomaksi. Korkea henkilöverotus vaikuttaa myös kielteisesti sekä kansainvälisten yritysten sijoittumispäätöksiin että mahdollisuuksiin pitää täällä omia ja saada tänne huippuasiantuntijoita. Ylin rajaveroaste on alennettava 50 prosenttiin.
Varallisuusveron merkitys on fiskaalisesti erittäin vähäinen. Vähätuottoisen omaisuuden kohdalla se saattaa olla kuitenkin kohtuuton. Lukuisat poikkeukset (talletusten ja obligaatioiden verovapaus sekä maaomaisuuden aliarvostus) huomioon ottaen verotus ei myöskään ole tasapuolista. Varallisuuden verottaminen on kiinteistöjen osalta periaatteessa kahdenkertaista, koska kiinteistövero luonteeltaan myös on varallisuusvero. Useimmat maat ovat luopuneet varallisuuden erillisestä verottamisesta. Näin ollen varallisuusvero asettaa suomalaiset muiden maiden kansalaisia heikompaan asemaan. Kun varallisuuden tuoton verottamisesta on nykyään kattavat säännökset, on myös Suomessa luo-vuttava erillisestä varallisuusverosta.
C Toimivan aluepolitiikan on otettava tosiasiat huomioon
Maailmantalouden jähmeä tila on hidastanut taloudellista kasvua myös Suomessa. Seurauksena Suomessa pitkään piilevänä olleet aluepoliittiset ongelmat ovat kärjistyneet. Yhtäältä tämä ilmenee kasvukeskusten työllistämiskyvyn alenemisena, toisaalta haja-asutusalueiden olojen kriisiytymisenä. Taustalla vaikuttaa myös pitkään epäsuotuisana jatkunut väestökehitys, joka väestön vanhenemisen osalta koskee koko maata. On siis aika toteuttaa merkittäviä aluepoliittisia uudistuksia, ei vähiten kuntauudistus. Jatkuvilla tulonsiirroilla maaseudulle ei tule ylläpitää nykyisiä yhteiskunnallisia oloja vastaamattomia hallintorakenteita koko valtakunnan kasvu- ja vaurastumisedellytysten vahingoksi.
C1. Muuttoliikkeen pysäyttäminen ristiriidassa työllisyyden parantamisen kanssa
Kaupungistumisaste on Suomessa eurooppalaisittain alhainen ja kaupunkikeskukset ovat meillä kooltaan pieniä. Hyvän taloudellisen kasvun aikana kasvukeskusten työvoiman kysyntä lisääntyy, mikä johtaa muuttoliikkeen jatkumiseen kasvukeskuksiin. Tätä muuttoliikettä ei tule nyt, työvoimapu-lan lähivuosina uhatessa jarruttaa ahtaista aluepoliittisista syistä. On parempi työllistää suomalaisia, etenkin nuoria, kasvukeskuksissa kuin pyrkiä ratkaisemaan kasvukeskusten ennakoitavissa oleva työvoimapula maahanmuuttoa edistämällä.
Palveluiden keskittymiseen vaikuttavat samat tehokkaiden toimintaverkkojen luomiseen ja logistisiin seikkoihin liittyvät liiketaloudelliset seikat kuin raaka-ainesidonnaisuudesta riippumattomaan teollis-tamiseenkin. EU ja WTO edellyttävät maatalouden tuotantotukien vähentämistä, joten maa- ja met-sätalous tarvitsee jatkossa entistä vähemmän työvoimaa.
Työttömyyden alentaminen ja samanaikaisen kasvukeskuksiin muuton hillitseminen ei yllä olevan valossa ole realistinen, koko kansantalouden tuottavuutta korkealla tasolla ylläpitävä tavoite. Näen-näistyöllistäminen resurssisiirroilla kasvualueilta taantuville alueille vie vain ajan mittaan kilpailuky-kyiset toimintaedellytykset koko kansantaloudelta.
C2. Kuntarakennetta uudistettava voimakkaasti ja viipymättä
Kuntatalouden vaikeuksien voittamiseksi nykyistä kuntarakennetta on uudistettava voimakkaasti yh-distämällä kuntia nykyistä optimaalisemmiksi toimintakokonaisuuksiksi. Kunnallisia palveluita tulee tarjota mm. seutukuntien puitteissa ilman kuntarajojen rasitteita. Kuntien on muutenkin uudistettava perinteisiä toimintatapojaan tuloksellisuuden lisäämiseksi.
Suomen tulevalle kehitykselle ja kansainväliselle kilpailukyvylle on olennaista, että maassa on aina-kin yksi keskus, pääkaupunkiseutu, joka pystyy kilpailemaan vetovoimallaan ja tuloksillaan Euroopan unionin ja muun maailman keskusten kanssa. Onhan Suomen väkiluku vain runsas 5 miljoonaa.
Taloudellisten resurssien, etenkin valtion verotulojen ohjaaminen valtionapujärjestelmää jatkuvasti muuttamalla, kuten on käynyt muun muassa yhteisöveron jakoperusteiden osalta, taantuville ja kun-nallisilta hallintorakenteiltaan vanhentuneille alueille ei vastaa Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn tarpeita.
C3. EU:n aluepolitiikan muutos pakottaa ratkaisuihin
Suomi ei ole suljettu kansantalous, vaan aluepolitiikka tulee suhteuttaa vuodesta 2004 laajenevaan koko EU:n alueeseen. EU:n aluepolitiikan muuttuminenkin puoltaa siis Suomen vanhentuneen kunta-rakenteen sekä siihen liittyvien hallintorakenteiden uudistamista sen sijaan, että resursseja siirretään valtionapupäätöksin Suomen dynaamisimmilta kasvualueilta ja -aloilta vanhentuneiden rakenteiden ylläpitoon.
Koko kansantalouden tasolla jää enemmän jaettavaa muiden alueiden rakennemuutosten tukemi-seksi, jos kasvukeskukset, etenkin pääkaupunkiseutu, pystyvät jatkamaan suhteellisen vakaata talo-uskasvua tutkimukseen ja koulutukseen panostamalla. Toisaalta suurkaupungeille tyypillisten moni-puolisten palveluiden kehittäminen ei useinkaan vaadi kaikelta työvoimalta vahvaa pohjakoulutusta. Riittävä ammattitaito niihin kertyy monasti työssä oppimalla. Koulutus on näissä oloissa pidettävä ajanmukaisena peruskoulusta lähtien.
Laajentuvassa EU:ssa korostuu se, että työvoiman tekemälle työlle on ostovoimaista kysyntää koti-maan ohella myös ulkomailla. Työllistäminen julkisilla varoilla ja kansainvälisesti kilpailukyistä tekevi-en verotusta kiristämällä luuloteltujen aluepoliittisten etujen saamiseksi ei ole aitoa työllistämistä, vaan alentaa koko kansantalouden tuottavuutta.